lauantai 21. syyskuuta 2013

LoimSK I voittoisa, kakkoselle tappio

Loimaan ykkösjoukkue onnistui yllättämään jonkin verran odotettua varamiehisemmän Etelä-Vantaan Shakin kakkosjoukkueen lukemin 4-2.

LoimSK - EtVaS 2    4-2

Salo Tapio - Anttila Perttu 1-0 Nokso-Koivisto Aki - Taylor Daryl ½-½ Rosi Aleksei - Rajakari Janne 1-0 Mellin Pasi - Suuronen Petri 1-0 Erlund Kaj - Rautanen Sari ½-½ Kaseva Janne - Räsänen Otto 0-1 Koivumäki Marko - Pitkänen Juhani 1-0 Hellström Jarkko - Hiltunen Ville 0-1



EtVaS:in kokoonpanoa todennäköisesti rasitti ykkkösjoukkueen pohjoisen kierros (Joensuu-Oulu). Kakkosen vakiopelaajista olivatkin ykkösen matkassa Harri Laakso, Sami Hallenberg ja Teemu Vihinen. EtVaS II on kuitenkin tasainen joukkue, ja poisjäänneistä huolimatta pöydillä 3-8 loimaalaiset olivatkin yleensä hieman SELO-luvuiltaan heikompia. Meiltäkin puuttui kotikerhonsa turnausta järjestämään jäänyt Ular.

Syksyn joukkuekokoonpanoja oli mielenkiintoista verrata kevätkierroksen viimeiseen otteluun juuri EtVaS 2:sta vastaan. Kevään kokoonpanostamme puuttui nyt pelitaukoa pitävä Marko, ja tilalla pelasi Jarkko. Silloin EtVaS 2 oli parempi luvuin 5-2. EtVaS 2:sta pelasivat keväällä Taylor, Rajakari ja Pitkänen. 

Kaikki pelit käynnistyivät tasaisina, ja lyhyitä voittopelejä tai tasapelejä ei nähty. Ensimmäisiä tuloksia päästiin kirjaamaan 2½ tunnin pelien jälkeen. Kaikki niihin aikoihin päättyneet pelit saivat täyteen ajantarkistuksen 40 siirtoa. Pasi onnistui englantilaisessa avauksessa saamaan a1-h8 viistorivillä vaarallista painetta Petri Suurosen kuningasasemaan tämän avattua keskustan turhan nopeasti. Suuronen puolustautui sitkeästi, mutta lopulta Pasin uhkauksia jäi huomaamatta ja piste Loimaalle.

EtVaS:in tasoituksesta ja johtoonkin nousemisesta vastasivat nuoret Ville Hiltunen ja Otto Räsänen. Janne pelasi valkeilla Räsästä astaan terävää slaavilaisen Botvinnik-muunelmaa.  11.Df3 oli Jannelta harvinainen jatkovalinta, mutta on toki pelikelpoinen.  11...Tg8:aan olisi sen sijaan hieman erikoinen 12.h4 ollut parempi kuin 12.Lxf6. Jatkossa peli oli vielä tasaista, mutta mustalle näyttivät Botvinnikin ideat olevan tutumpia. Lopulta daamisivustan sotilasmassat ratkaisivat pelin mustalle. 

Jarkko pelasi Ville Hiltusta vastaan Torrea (1.d4 Rf6 2.Rf3 g6 3.Lg5). Keskipelissä musta pääsi joksikin aikaa painostamaan valkeilla ruuuduilla, mutta hetken kuluttua loppupelissä Jarkko oli hieman paremmalla puolella. Peli ratkesi harmittavaan taktiseen virheeseen, jossa Jarkko unohti vastustajan lähetin uhkaavan tornia ja laadun menetyksen myötä Jarkko luovutti.

Itse onnistuin tasoittamaan voittamalla Perttu Anttilan, vaikka olin menettänyt sotilaan aikapulan kynnyksellä. Keskipelissä molemmat pelasivat Trompovskin ja Torren eräänlaista hydridiä suhteellisen tarkasti. Onnistuin neutraloimaan Anttilan painostuksen kuningasasemaani, mutta sitten huolimaton Rh4xg6-uhan torjunta Df6:lla sallikin lyönnin, koska kuninkaani olisi ollut Dg6xf6:n jälkeen g8:ssa sallimassa kiinnityksen Tg1:llä. Minulla oli kuitenkin asemaonnea, ja peliä pystyi kohtuullisesti jatkamaan sotilaanmenetyksen jälkeen. Sotilaanryöstön jälkeen Anttila teki muutamia kyseenalaisia siirtovalintoja ja voitin sotilaan takaisin. Sen jälkeen onnistuin vielä matittamaan valkean kuninkaan.  

Marko nosti Loimaan 3-2 johtoon käänettyään hieman hankalan näköisen Benoni-aseman voitoksi Juhani Pitkästä vastaan. Valkeille näytti yhdessä vaiheessa tulleen putki huonoja siirtoja, jonka jälkeen Markolla oli hetken kuluttua torni enemmän.

Kolmesta jäljellä olleesta pelistä päättyi ensin Kajtsun ja Sari Rautasen peli. Keskipelissä valkeilla pelanneen Rautasen kunngasintialainen hyökkäys oli toiminut hyvin Kajtsun sisilialaistyyppistä asetelmaa vastaan. Loppupelissä Rautaselle oli hetken jo sotilaskin enemmän, mutta peli tasoittui torniloppupeliin ja pistejakoon.

Aki ei ollut saanut juuri etua Darryl Taylorin Fort Knox-ranskalaista vastaan. Musta vaihtoi parit kevyet upseerit ja kuningattaret. Hetken aikaa Akilla oli loppupelissä mahdollisuuksia etuun, mutta pistejako oli kuitenkin edessä.

Viimeisessä pelissä Aleksei oli uhrannut hieman epäkorrektisti  sotilaan keskipelin alussa Janne Rajakaria vastaan. Muutaman valkean epätarkkuuden jälkeen Aleksei oli kuitenkin taasen hyvin mukana pelissä. Pelin erikoisuutena olivat valkean ratsu a1:ssa ja musta a3:ssa. Molemmat olivat varsin rajoittuneessa tilassa, mutta mustan ratsu oli toki aivan valkean kuninkaan iholla. Daamiloppupelissä Aleksei imuroikin pari sotilasta ja sai vaarallisen h-vapaasotilaan. Rajakarin 49.c3-vapautussiirto johti Aleksein 49...Dxc3 50.Dxc3 bxc3 51.Kxa3 ratsunuhrauksen jälkeen mielenkiintoiseen loppupeliin. Valkean ratsu ehti juuri pitämään mustan h-sotilaan, mutta valkean b4-murron jälkeen tullut vapaasotilas a-linjalla oli mustan kuninkaan pidettävissä useammallakin tavalla. Piste Alekseille 59...Kxd5:n jälkeen ja 4-2 voitto joukkueelle.


Loimaan kakkosjoukkue puolestaan hävisi luvuin 1-4 Paimion Shakkikerholle.

LoimSK 2-PaimSK 1-4
Matias Malinen - Kimon Nikolakoros 0-1
Jukka Nummelin - Juha Manninen 0-1
Eino Paasikangas - Matti Airola 1-0
Asko Havumäki - Pentti Rautarinta 0-1
Markus Nokso-Koivisto -  Juhani Heikkilä 0-1

Tallensin myös kakkosen pelit ja seuraavia huomioita peleistä.

Kimonin ja Matiaksen italialainen alkoi tasaisissa merkeissä. Matias heikensi ehkä tarpeettomasti sotilasasemaansa gxf6:lla, jonka jälkeen Kimon voitti upseerin taktisen virheen jälkeen ratsuhaarukalla.
Jukka pelasi sisilialaista valkeilla varsin passiivisesti Juhan Mannista vastaan. Mustan pienen edun merkeissä pelattiin keskipeliä pitkään ja Jukka oli välillä jo tasa-asemassakin. Sitten vaihtojen myötä Jukan lähetit jäivät passiiviseksi ja Mannisen daamisivustalta voittama sotilas ratkaisi pelin.

Matti ja Eikka pelasivat slaavilaista, jossa Eikka joutui avauksen jälkeen hieman ahtaampaan asemaan. Mustan asemassa ei kuitenkaan ollut isompia heikkouksia ja suhteellisen tasaväkiseen loppupeliin päädyttiin. Loppuasemassa eriväriset lähetit näyttäisivät johtavan tasapeliin (Txc8 Kxc8 ja Lg5), mutta joko Matti ei tätä huomannut tai aika loppui.

Asko sai englantilaisessa valkeilla hyvän aseman Pentti Rautarintaa vastaan. Sotilaskeskusta oli massiivinen ja laadun antaminen siitä mustalle oli pieni korvaus. Asema kuitenkin lipsahti tasavoimaiseksi loppupeliksi, jossa Asko ei huomannut Txe7 Kxe7 ja Rc6+ x torni b8:sta jatkoa. Jatkon lipsahdettua musta säilytti vaaralliset daamisivustan sotilaansa ja voitti niiden avulla.

Markus joutui mustilla Philidorin /Wieniläisen avauksen sekoituksessa ahtaalle f-linjalla. Valkea sai voimakkaan painostuksen f6-f7 ruutuihin, ja Markuksen puolustustehtävä oli pian ylivoimainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti