maanantai 20. joulukuuta 2010

Pelaajaprofiili: Jukka Nummelin

Nimi: Jukka Nummelin
Ikä :55 vuotta.

Miten pelaaminen alkoi?
Opin pelaamaan shakkia kuuden vanhana eli alle kouluikäisenä, kun seurasin sivusta minua 10 ja 14 vuotta vanhempien veljien pelaamista. Veljet oppivat hekin aika nuorina pelaamaan Lehtokannaksilla, joiden naapureina perheemme Yliskylässä tuolloin 1950-luvun alussa asui. Lehtokannaksen veljeksistä Juhani käy edelleen aktiivisesti shakkikerhossa. Kun aloitin koulunkäyntini 1960-luvun alkupuolella, tuli samalle luokalle Pääkkösen Juhani, jonka isä Erkki piti kelloliikettä Forssassa ja oli aktiivinen shakinpelaaja shakkikerhossa. Juhanin kanssa pelailimme ahkerasti useamman vuoden ja siirryimme shakkikerhoon murrosikäisinä 60-70-luvun vaihteessa.

Mieleenpainuneita omia pelejä tai suorituksia?
Muistan lukioikäisenä pelanneeni tuolloin maailman neljänneksi parhaaksi pelaajaksi luokiteltua länsisaksalaista Robert Hübneria vastaan. Hän oli 1970-luvun alussa pelaamassa Suomessa ja kävi Forssassa pelaamassa simultaaniturnauksen forssalaisia pelaajia vastaan. Vastaavanlaiseen simultaaniturnaukseen osallistuin samoihin aikoihin Porissa. Vastassa oli silloinen Suomen mestari Pertti Poutiainen. Mieleenpainuneita shakkimuistoja syntyi lukioaikana siitä, kun Forssan shakkikerho sai järjestettäväkseen kansainvälisen alueturnauksen kesällä 1972. Olin aktiivisesti mukana järjestelytehtävissä. Tuolloin Forssassa vieraili useampikin kansainvälinen shakkikuuluisuus.

Shakki-idoleita ja esikuvia?
Lukioaikaan, jolloin varsin aktiivisesti pelasin, ajoittuvat myös shakki-idolien ja esikuvien seuraamiset. Heitä olivat tietenkin silloinen maailmanmestari Boris Spassky ja hänen seuraajansa Bobby Fischer, joiden MM-kamppailua tuli aikoinaan seurattua tosi aktiivisesti. Myös myöhemmät mestarit Anatoli Karpov ja Garri Kasparov ovat jääneet mieleen.

Oma pelityyli?
Lukioaikana tuli luettua paljonkin shakkiteoriaa ja opeteltua erilaisia avauksia. Olin mm. Suomen Shakin monivuotinen tilaaja. Lukion jälkeen en shakkia enää pelannut kuin satunnaisesti. Nyt vasta pari vuotta sitten innostuin uudestaan, kun Wahren-opistossa alkoi nettishakkikurssi. Sen innostamana olen pelannut varsin aktiivisesti nettishakkia ja käynyt shakkikerhossa pelailemassa silloin tällöin. Shakkiavauksista ovat parhaiten jääneet mieleen espanjalainen ja italialainen avaus, joita mielellään käytän omissa peleissäni. Pelityylini on ehkä enemmän puolustusvoittoista. Ehkä sen vuoksi pelaan mieluummin mustilla kuin valkoisilla.

Tavoitteita shakissa?
Ei sitä nyt enää tässä iässä varsinaisia tavoitteita ole. Olisi pitänyt silloin nuorempana jatkaa shakkiuraa. Ehkä silloin olisi voinut jotain saavuttaakin. Tärkeintä on mielestäni olla mukana, jotta nuoremmatkin innostuisivat ja jatkuvuus olisi sitä kautta turvattu, sillä shakki on hieno harrastus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti