sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Pelaajaprofiili: Tapio Salo

Nimi: Tapio Salo

Ikä: 44

Miten pelaaminen alkoi?
10-13 vuotiaana pelasin muistaakseni naapurin opettajaperheen nuorten kanssa satunnaisesti shakkia. Shakki oli peli Monopolin yms. joukossa, kunnes vuonna 1980 saman ikäinen sukulaispoikani Kari Pulkkinen oli innostunut pelaamaan vakavammin shakkia kotipaikkakuntansa Espoon kerhossa. Kari vietti meillä kesäisin pari viikkoa ja itsekin vierailin Espoossa vastaavan ajan, jolloin shakkia pelattiin päivittäin. Ensimmäisen turnauksen pelasin elokuussa 1981 ja tuloksena oli vain yksi tasapeli viidestä ottelusta. Tämän jälkeen pelasin likimain kerran kuukaudessa tahtiin viikonlopputurnauksia ja aloin käymään Forssan kerhossa, joka silloin kokoontui Hämeentiellä vanhassa poliisitalossa.

Forssan kerhossa tutustuin Vahteran Pekkaan, jonka kyydissä pääsin alkuun muutamaan turnaukseen. Syksyn 1981 aikana tapasin Forssan kerhossa toisen koijärveläisen, Paasikankaan Eikan. Hänen ja Johanna-tyttären mukana pelasin lukiovuosina säännöllisesti viikonlopputurnauksia. Shakkia pelattiin myös Keilahallin baarissa, Jokioisten Kirsikassa ja Urjalan kerhossa. Ystävyysotteluja pelattiin kuntasarjan nimissä Someron, Salon, Urjalan ja Jokioisten kesken.

Mieleenpainuneita omia pelejä tai suorituksia?

Useat tapahtumat ovat jättäneet hyviä muistoja. Forssan Shakkikerhon nimissä pääsimme kerran joukkueella, jossa lisäkseni pelasivat Veikko Nieminen, Jarmo Pääkkönen ja Pekka Vahtera joukkue-pikapelien finaaliryhmään, joka oli melkoinen yllätys.

Salon Shakkikerhoon liittyi Someron ja Forssan alueelta useita pelaajia 1980-luvun puolivälissä, jolloin vahvistunut Salon joukkue alkoi nousta ylöspäin pitkän pelin joukkuesarjassa. SM-liigaan nousu lopulta kauden 1991-1992 päätteeksi jäi myös mieleen kuten hyvin sujunut ensimmäinen liigakausi 1992-1993. Liigassa pelaamisen ja Salon kerhon edustukseni loppuvaiheessa onnistuimme vahvistetulla joukkueella voittamaan SM-hopeaa liigassa 2008-2009 kaudella.

Omista peleistä yksittäiset hyvät kamppailut tittelipelaajia (suurmestarit ja kansainväliset mestarit) ovat jääneet mieleen. SM Rantasen voitto ensimmäisellä liigakaudella ja tasapeli Tsekeissä SM Smejkalia vastaan tulevat ensiksi mieleen.

Shakki-idoleita ja esikuvia?

Esikuvana alussa oli varmaankin Bobby Fisher, jonka erinomaisen ”My 60 memorable games”-kirjan pelasin läpi heti 80-luvun alussa. Sen jälkeen pelityyliin antoi vaikutteita asemallisesti pelannut maailmanmestari Anatoli Karpov.

Oma pelityyli?

Pelityylini muotoutui hiljalleen melko asemalliseksi ja rauhalliseksi. Shakkiuran alussa opiskelin Fischerin innoittamana avauksiksi sisilialaisen ja kuningasintialaisen. Hilljalleen opin huomaamaan, että rauhalliset avausvalinnat tuottivat parempia tuloksia.


Tavoitteita shakissa?

Kerhon vaihto Salosta Loimaalle ja samalla SM-liigassa pelaamisesta luopuminen antavat nyt enemmän aikaa paikallisen shakkiharrastuksen kehittämiselle. Tavoitteina voisivat olla Loimi-Hämeen alueen shakkiharrastuksen kehittäminen sekä kerhoiltojen, shakillisten tapahtumien että www-sivujen kautta.


Tarinoita, hauskoja sattumuksia shakin parissa?

Pari tarinaa voisin tähän laittaa..

Saavuin kerran Forssan kerhoiltaan joskus vuonna 1981 tai 1982 ennen muita ja paikalla odotteli keski-ikäinen, hieman nuhjuisen oloinen, minulle tuntematon pelaaja. Otimme pari peliä 15 minuutin ajoilla ja yllättäen vieras pelasi kohtuullisen hyvin ja sai toisesta pelistä muistaakseni tasapelin. Kävijä vakuutteli tulevansa uudelleenkin, mutta eipä häntä sen kerran jälkeen näkynyt. Muut kerholaiset kertoivat vieraan lähdettyä, että kyseessä oli maisterina tunnettu Eero Nylund, jonka puheisiin kannatti suhtautua varauksella.

Liigassa pelanneeseen Salon kerhoon liittyi eräässä vaiheessa myös KvM Antti Pyhälä, joka oli varsinkin 1980-luvun alussa Suomen ehdotonta shakkikärkeä. 1990-luvun alkupuolella Antin pelikunto oli jo hieman ailahtelevainen, mutta seuramiehenä ja tarinankertojana Antti oli vertaansa vailla. Nivelreumasta lähes koko ikänsä kärsinyt Antti ei antanut fyysisten vaivojen häiritä aivoituksiaan, ja mieleen on jäänyt mm. nimestäni anagrammi ”Saita Polo”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti