keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Tunnin pelejä 24.11. ja 1.12.


Ilahduttavasti peräti kaksitoista pelaajaa saapui läpi tuulen ja tuiskun pelaamaan pitkän pelin turnauksen 4:ttä kierosta 1h+1h ajoilla. Uusina pelaajina olivat tällä kertaa mukana opiskeluvapaalla ollut Samuli, kerhon viikko sitten löytänyt Raimo ja harvoin peli-illoissa käynyt Jorma.

Jukka ja Eino täydensivät pelikierroksensa neljään 1.12.

Tulokset

Tapio-Samuli 1-0
Pentti-Marko 1-0
Eikka-Harri 1-0
Matias-Asko 1-0
Raimo-Tuomas 1-0
Jorma-Eino 0-1

1.12.
Eino-Jukka 1-0

Samuli kokeili Tapiota vastaan mustilla daamigambiitin Tartakowerin muunnelmaa. Samuli tarjosi avauksessa sotilaan näennäisuhrauksen ja valitsi parin siirron kuluttua sotilaan takaisin oton. Muodostunut loppupeli oli tasainen, mutta ehkä hieman helpompi pelata valkeilla. Samuli tekikin muutamia epätarkkuuksia, jonka jälkeen Tapio pääsi etenemään vapaasotilaallaan kiusallisesti. Vapaasotilas, torni ja ratsu loivatkin pian torjumattomia uhkauksia.

Marko näytti tasoittavan mustilla helposti Pentin englantilaista vastaan pelaamalla kuten valkeilla sisilialaisen lohikäärmettä vastaan pelataan. Keskipelissä Marko puhdisti Pentin daamisivustan sotilaista ja näytti etenevän kohden voittoa, koska Pentin painostus kuningassivustalla ei vaikuttanut vaaralliselta. Aikapulavaiheessa tapahtui sitten jotakin, mitä en nähnyt ja Pentti nousi pöydästä voittajana.

Eikka ja Harri pelasivat daamigambiitin Tartakower-muunnelmaa. Eikka sai muodostettua sotilaskeskustan, mutta Harrilla oli siihen riittävästi vastapeliä. Hiljalleen keskustan hallinta antoi Eikalle etua, mutta ajan vähetessä Harri sai vastapeliä Eikan kuningasta vastaan. Aika ei Harrille kuitenkaan riittänyt, ja kellon merkkilipun putoaminen varmisti Eikan voiton.

Asko pelasi Matiasta vastaan venäläistä puolustusta. Mustan aikainen De7+ vaikeutti omien nappuloiden kehitystä, kun Matias sijoitti valkean torninsa e-linjalle. Painostuksen myötä Matias voitti sotilaan, joka hiljalleen ratkaisi loppupelissä.

Suoraan tenniskurssia pitämästä kiirehtinyt Tuomas ei onnistunut lajinvaihdossa. Sisilialaisessa pelissä Raimoa vastaan Tuomas sai mustilla keskustan haltuun, mutta sitten epätarkkuudet pudottivat keskustasotilaat. Niiden menetyksen jälkeen seurasi vielä pari virhettä ja Tuomaksen oli luovutettava.

Eino pelasi Jormaa vastaan ranskalaista avausta ja onnistui pääsemään nopeasti sotilaan johdolle. Keskipelissä Jormallakin oli vielä mahdollisuutensa, mutta loppupeliin päädyttäessä Einon sotilas korottui voitollisesti.

Tällä pelikerralla valkeat nappulat olivat hyödyksi, sillä valkeiden tulos mustia vastaan oli 5-1 Einon ollessa ainoa voittaja mustilla.

Viikkoa myöhemmin Eino ja Jukka pelasivat tasaisen pelin. Loppupelissä Jukan ratsu saalisti sotilaan, mutta Einon lähetti ja vapaasotilas antoivat vastapeliä. Lopuksi päädyttiin sotilasloppupeliin, jossa Jukka olisi saanut opposition ja tasapelin, mutta erehdyksen myötä Eino pääsi korottamaan sotilaansa.

Pistetilanne 4 kierroksen jälkeen:
Tapio 4/4
Pentti 3/3
Eikka 3/4
Marko 3/5
Harri 2/4
Eino 2/4
Jarkko 1/1
Raimo 1/1
Juhani 1/2
Matias 1/3
Asko 1/4
Jukka 1/4
Jorma 0/1
Samuli 0/1
Tuomas 0/2
Tapani 0/2

1 kommentti:

  1. Minun ja Pentin välisestä pelistä:
    Pentin "Pyhälän piikki" h-linjalla oli hiukan kiusallinen mutta ei ehkä kuitenkaan käytännöllisesti ajatellen vaarallinen, ja valkean h-sotilaan eteneminen antoi mustalle aikaa napostella sotilaan ja saada aikaa rinnakkaiset vapaasotilaat kuningatarpuolelle.
    Lopussa tein muutaman epätarkkuuden kun vaihdoin lähettiparin pois, ajattelin että Pentin ratsu saa hyvä tukikohdan d4-ruudusta ja vaihdoin sen pois.
    Aivan lopussa peli tuntui olevan kuitenkin hallinnassa, siirtoa ennen loppua pohdin kuinka estäisin Pentin tornin tulemisen 7-riville ja käytin siihen runsaasti aikaa, n. 5 minuuttia jäljellä olevasta 15 minuutista (eli ei voi puhua varsinaisesta aikapulasta). Runsaasta miettimisestä huolimatta onnistuin valitsemaan siirron, joka mahdollisti Pentin tekemän lähettihaarukan kuninkaaseen ja torniin ja torni tippui. Peli päättyi siihen.

    Kaikki kunnia Pentille sisukkaasta puolustautumisesta, ja on aina mukava nähdä "Pyhälän piikki".

    VastaaPoista